Työsuhteessa vai itsenäisenä ammatinharjoittajana? – Kokonaisharkinta avuksi epäselviin rajanvetotilanteisiin
Alustatyöskentely, kevytyrittäjyys, freelancer vai sittenkin työntekijä? Uusien työnteon muotojen vuoksi ei aina ole helppoa määritellä, tehdäänkö työtä yrittäjänä vai työsuhteessa. Heinäkuussa voimaan tuleva muutos tuo apuvälineitä rajanvetoon. Mitä muutoksesta on hyvä tietää?
Työsuhteen tunnusmerkit ovat pysyneet lainsäädännöllisesti lähes samalla tasolla jo sadan vuoden ajan. Kuitenkin työn tekemisen järjestelyissä ja työn luonteessa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Nyt työsopimuslaki (55/2001) muuttuu työsuhteen määritelmän osalta heinäkuun alusta alkaen. Työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit säilyvät ennallaan, mutta tarkennus tulee kokonaisharkinnan käyttämiseen työsuhteen määrittelyssä.
On sekä yrityksen että työnsuorittajan etu, että oikeussuhde on määritelty oikein jo alusta alkaen. Osapuolten eriävät käsitykset suhteen luonteesta voivat aiheuttaa riitaisuuksia ja oikeudenkäyntejä. Jos virheellinen käsitys jatkuu pitkään, voi esimerkiksi veron- ja sosiaaliturvamaksujen oikaisulla olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia yritykselle. Toisaalta työnsuorittajan kannalta yllätyksenä voi tulla erilaisten etuuksien puuttuminen. Ikävien seurauksien välttämiseksi on suositeltavaa, että oikeussuhteen määrittelyyn kiinnitetään huomiota jo sopimusta laadittaessa.
Milloin kokonaisharkintaa käytetään?
Kokonaisharkintaa tulee käyttää tilanteissa, joissa ei ole selvää, onko työntekoa koskevaa suhdetta pidettävä työsuhteena vai onko kyseessä yrityksen ja itsenäisen ammatinharjoittajan välinen sopimussuhde. Oikeussuhteen määrittely on kaksivaiheista: ensin arvioidaan työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien soveltamista, jonka jälkeen voidaan hyödyntää kokonaisharkintaa.
Ensisijaisesti arvioidaan TSL 1 luvun 1.1 §:ssä säädettyjen työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien täyttymistä. Jos tunnusmerkit täyttyvät, ei ole tarpeen käyttää kokonaisharkintaa ratkaisun tueksi: työsuhteen olemassaolo on selvää. Kokonaisharkintaa ei ole tarpeen käyttää myöskään silloin, kun yksittäiset tunnusmerkit eivät täyty: työsuhdetta ei ole syntynyt.
Kokonaisharkintaa käytetään apuvälineenä toissijaisesti ja vasta silloin, kun yksittäisten tunnusmerkkien tarkastelu ei ole tuonut selkeää vastausta suhteen luonteesta.
Mitä kokonaisharkinta sisältää?
1. Työn tekemisen ehdot
Huomioitavia seikkoja esimerkiksi osapuolten vastuut, oikeudet, velvollisuudet ja päätösvalta tehtävien suorittamisessa. Esimerkiksi ehto työajan seurannasta tai kielto harjoittaa kilpailevaa toimintaa viittaavat työsuhteeseen. Toimeksiantosuhteessa työn suorittaja voi lähtökohtaisesti työskennellä samanaikaisesti usealle työn tilaajalle.
On myös hyvä huomioida, vastaavatko tehtävät muiden samalle työn teettäjällä työtä tekevien tehtäviä. Työsuhteen olemassaoloa osoittaa työn suorittajan työskentely samankaltaisissa olosuhteissa kuin muut työsuhteiset työntekijät.
2. Työn tekemistä koskevat olosuhteet
Työntekoa koskevat olosuhteet ovat tapauskohtaisia ja osittain myös toimialan luonteeseen liittyviä. Olosuhteilla tarkoitetaan toiminnan laatua tai työskentelyolosuhteita määrittäviä seikkoja, jotka osoittavat työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa.
Toimeksiantosuhdetta osoittavat esimerkiksi työn suorittajan aito päätösvalta ja vastuu työn lopputuloksesta. Työsuhteessa työn tilaajalla on oikeus antaa työnsuorittamista koskevia ohjeita ja määräyksiä. Työsuhteessa työn tilaaja myös valvoo työn suorittamista, toimeksiantosuhteessa vain työn lopputulosta.
3. Osapuolten käsitys oikeussuhteen luonteesta
Oikeussuhteen määrittelyssä voidaan antaa olennaista painoarvoa myös osapuolten käsitykselle ja tarkoitukselle työnteosta sopiessaan.
Hallituksen esityksessä (215/2022) painotetaan, että sopimuksen nimikkeelle (esim. Toimeksiantosopimus, freelancersopimus, työsopimus) voidaan antaa merkitystä, mutta se ei voi toimia yksinomaisena perusteena suhteen määrittämisessä. Sopimuksen nimikkeelle ei anneta merkitystä, jos se poikkeaa siitä, miten ja minkälaisissa olosuhteissa työtä on tehty. Jos esimerkiksi molemmat osapuolet ovat käsittäneet työnsuorittajan työskentelevän työsuhteessa ja työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, sivuutetaan toimeksiantosopimukseksi nimetty sopimus.
4. Muut sopijapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavat seikat
Työsopimuslain luettelo huomioitavista seikoista ei ole tyhjentävä. Edellä mainittujen lisäksi kokonaisharkinnassa voidaan huomioida esimerkiksi se, miten työnteettäjä on käyttänyt työn johto- ja valvontaoikeutta työnsuorittajaan nähden.
Esimerkiksi vahvana työsuhteen merkkinä pidetään työnsuorittajan epäitsenäistä asemaa työtä koskevissa järjestelyissä ja päätöksissä. Yrittäjyyttä osoittavat taas muun muassa työnsuorittajan oikeus tarjota palveluksiaan muille tahoille, oikeus järjestellä toimintaansa itsenäisesti sekä työvälineiden tai tilojen käyttämisestä suoritettu vastike työnteettäjälle.
Kokonaisharkinnassa arvioidaan työsuhteen olemassaoloa puoltavien ja sitä vastaan puhuvien seikkojen keskinäistä painoarvoa. Olennaisinta on, että erilaiset tekijät kyetään tunnistamaan ja niiden painoarvo määritetään oikeasuhteisella tavalla.
Kaipaatko apua työsuhteisiin liittyvien työnantajan vastuiden ja velvoitteiden hahmottamisessa? Tutustu HR & Talous legal compliance -palveluumme, joka tarjoaa sinulle aina ajantasaisen ikkunan työlainsäädäntöön ja sen muutoksiin.
Enni Naukkarinen
Legal Trainee
Linnunmaa Lex Oy
