13 joulukuun, 2022

TOVA-uudistus muuttaa ympäristövahinkojen korvaamisjärjestelmää

Eduskunta hyväksyi 8.12.2022 uuden ympäristövahinkorahastosta annetun lain. Kun laki tulee voimaan vuoden 2025 alussa, kumotaan samalla laki ympäristövahinkovakuutuksesta sekä laki öljysuojarahastosta. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä ympäristövahinkovakuutusjärjestelmän uudistaminen merkitsee käytännössä.

Keskeisin elementti uudessa ympäristövahinkorahastosta annetussa laissa (HE 183/2022 vp, YVR-laki) on ympäristövahinkomaksu, joka on yritysten näkökulmasta käytännössä vero. Keräämällä ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavilta yrityksiltä maksuja kartutetaan varoja uuteen, valtion budjetin ulkopuoliseen ympäristövahinkorahastoon.

TOVA-uudistuksen nimellä kulkenut lainsäädännön uudistushanke on saanut nimensä toissijaisista vastuujärjestelmistä. Kysymys on ympäristöriskien hallinnasta, ympäristövahinkojen korvaamisesta ja ennallistamistoimien turvaamisesta sellaisissa tapauksissa, joissa niiden aiheuttaja on maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa.

Mitä yrityksiä ympäristövahinkomaksut koskevat?

Yrityksille kohdistetut vuosittaiset ympäristövahinkomaksut on porrastettu viiteen luokkaan yritysten toiminnan ja toimialojen perusteella.

Suurimmat vuosittaiset ympäristövahinkomaksut kohdistuvat kaivostoimintaan ja vaarallisten jätteiden käsittelyyn. Näitä toimialoja koskevat maksuluokat 1–3, joissa vuosittaisen maksun suuruus on 30 000, 20 000 tai 10 000 euroa. Maksuluokka 4 koskee teollisuuspäästödirektiivin soveltamisen piiriin kuuluvia laitoksia, ja maksun suuruus on 2 700 euroa. Luokassa 5 maksu on 200 euroa, ja tähän luokkaan kuuluvat muut valtion ympäristöluvan varassa toimivat yritykset.

Vahinkomaksujen ohella kertaluonteisesti kerättävä maksu on suuruudeltaan 400 euroa, ja se koskee kuntien ympäristölupien varassa toimivia yrityksiä, sekä ympäristönsuojelulain perusteella rekisteröitävää tai ilmoituksenvaraista toimintaa.

Maksujen keräämisestä vastaava viranomainen on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus.

Maksuja ei ole tarkoitus kerätä ikuisesti, vaan niin kauan, että rahaston pääoma on 30 miljoonaa euroa. Tämän jälkeen kerääminen keskeytetään, kunnes rahaston pääoma on laskenut alle 15 miljoonaan euroon. Vuosittaisista ympäristövahinkomaksuista arvellaan kertyvän 3, 5 miljoonaa euroa vuodessa, ja kertaluonteisista maksuista 4 miljoonaa euroa ensimmäisen keräysvuoden aikana. Näin ollen rahaston pääoman kartuttaminen 30 miljoonan suuruiseksi vie arviolta noin seitsemän vuotta.

Kenelle korvauksia maksetaan?

Ympäristövahinkorahasto on tarkoitettu vahinkojen korvaamiseen silloin, kun vahingon aiheuttaja on maksukyvytön tai tätä ei tavoiteta. Edellytyksenä korvauksen maksamiselle on se, ettei korvausta makseta mistään muusta lakisääteisestä korvausjärjestelmästä, vakuudesta tai vakuutuksesta. Korvauksen maksaminen ympäristövahinkorahastosta on siis aina viimesijainen keino, ja korvauksen enimmäismäärä on 30 miljoonaa euroa.

Korvauksen piiriin kuuluvista vahinkotyypeistä säädetään ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (737/1994). Lisäksi voidaan korvata kustannuksia sellaisista toimenpiteistä, mitä joku on tehnyt ympäristövahingon uhan torjumiseksi tai ympäristön palauttamiseksi ennalleen. Myös öljy- ja muut kemikaalipäästöt kuuluvat mahdollisen korvauksen piiriin.

Korvauksia voidaan maksaa paitsi yksityishenkilöille, tietyin edellytyksin myös viranomaille.

Miten uudistus vaikuttaa yritysten maksutaakkaan?

Kokonaisuutena on arvioitu, että yritysten maksutaakka säilyy suurin piirtein ennallaan, kun sitä verrataan tällä hetkellä voimassa olevaan ympäristövahinkovakuutusjärjestelmään.

Toisaalta uusi ympäristövahinkomaksu koskettaa kuitenkin selvästi aiempaa suurempaa osaa Suomen yrityksistä. Lisäksi yksi yritys voi joutua maksamaan uutta ympäristövahinkomaksua useamman toimipisteensä osalta, silloin kun ne katsotaan YVR-lain säännösten mukaan erillisiksi yksiköiksi.

Yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna yrityksiin kohdistuva kokonaismaksurasitus ei siis ehkä juurikaan muutu, mutta yrityskohtaisesti saattaa olla odotettavissa merkittäviäkin muutoksia. Toisaalta kiinteät maksuluokat saattavat joissakin tapauksissa myös laskea maksuja, mutta maksujen painotus kaivostoimintaan ja vaarallisiin jätteisiin liittyviin riskeihin nostaa tiettyjen yritysten maksutaakkaa.

Paljon riippuu tietysti siitä, tapahtuuko maassamme jatkossa sellaisia vakavia ympäristövahinkoja, joiden korvaamiseen uutta rahastoa joudutaan käyttämään. Mikäli korvattavia vahinkoja ei synny, keskeytetään maksujen kerääminen yrityksiltä siinä vaiheessa, kun rahastolle säädetty enimmäispääoma on saatu kerättyä kokoon.

Linnunmaa Lexin EHS legal compliance -palvelu tarjoavaa toimivat työkalut lainsäädännön vaatimusten tunnistamiseen, seuraamiseen ja vaatimusten täyttymisen arviointiin. Tutustu tästä tai ota yhteyttä myyntitiimiimme, niin sovitaan Teams-palaveri!