Turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuus vaarallisten aineiden kuljetuksissa

Vaarallisten aineiden kuljetukset ovat tyypillisiä erityisesti teollisuudenalojen eri toiminnoille. Suomessa vaarallisten aineiden kuljetuksia säännellään nk. VAK-lainsäädännön avulla.  Vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyy useita toiminnanharjoittajaa koskevia velvoitteita, joista yksi koskee turvallisuusneuvonantajan nimeämistä. Erityisesti pienissä yrityksissä, joissa vaarallisten aineiden käsittely on epäsäännöllistä ja määrät ovat pieniä, ei välttämättä turvallisuusneuvonantajaa ole nimetty, vaikka toiminta sellaisen lain nojalla vaatisikin.

 

Vaarallisten aineiden kuljetus

Vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien säännösten tarkoituksena on varmistaa VAK-kuljetuksen turvallisuus sekä ehkäistä ja torjua vaaraa, jota VAK-kuljetus saattaa aiheuttaa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Keskeistä VAK-kuljetuksiin liittyvissä toiminnoissa on noudattaa huolellisuutta ja varovaisuutta ottaen huomioon kuljetettavan aineen laji, määrä ja kuljetusmuoto. Velvollisuus onnettomuuksien ehkäisemiseen ja vahingollisten seurausten vähentämiseen on kaikilla VAK-kuljetustoimiin osallistuvilla toimijoilla ja huolehtimisvelvollisuus koskee laajasti VAK-kuljetutuksen osapuolia aina vaarallisen aineen pakkaajasta lähettäjään, kuljetuksen suorittajaan sekä vastaanottajaan. VAK-kuljetusten ja niitä koskevan sääntelyn piiriin kuuluvat muun muassa monet kemikaalien tuotanto- ja varastointilaitosten raaka-aineet ja valmisteet, aerosolit, maalit, lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet, vaaralliset jätteet sekä polttonesteet ja kaasut. Tarkemmin vaaralliset aineet on määritelty VAK-lain 3 §:ssä.

 

Turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuus

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain (719/1994, jäljempänä VAK-laki) nojalla toiminnanharjoittajalla on velvollisuus nimetä yksi tai useampi turvallisuusneuvonantaja VAK-kuljetukseen liittyvää toimintaa varten. Turvallisuusneuvonantaja on nimettävä seuraamaan ja ohjaamaan toimintaa sekä selvittämään keinoja, joiden avulla VAK-kuljetukseen liittyvät tehtävät suoritetaan mahdollisimman turvallisesti. Lähtökohtana on, että turvallisuusneuvonantaja on nimettävä aina silloin, kun toimintaan kuuluu vaarallisten aineiden tie- tai rautatiekuljetusta sekä näihin liittyvää pakkaamista, kuormaamista tai muuta vastaavaa toimintaa.

Turvallisuusneuvonantajalla tulee olla kuljetusmuotoa koskevan asiantuntemuksen lisäksi asiantuntemus kaikkien vaarallisten aineiden kuljetukseen tai hän voi erikoistua vain yhteen tai useampaan vaarallisen aineryhmän kuljetukseen. Turvallisuusneuvonantajaksi voidaan nimittää toiminnanharjoittajan työntekijä, johtaja tai omistaja taikka toiminnanharjoittajan ulkopuolinen henkilö. Olennaista on, että henkilö tuntee toiminnan ja häneltä on tehtävään kirjallinen suostumus.

 

Poikkeukset nimeämisvelvollisuuteen

Nimeämisvelvollisuus on ollut voimassa jo vuodesta 2000 lähtien, mutta sen tulkintaa vaikeuttavat lukuisat poikkeamismahdollisuudet. Toiminnanharjoittajan ei tarvitse nimittää turvallisuusneuvonantajaa, mikäli VAK-toiminta täyttää jonkin vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta annetun asetuksen (274/2002, jäljempänä TNA-asetus) mukaisen poikkeamisperusteen. Poikkeamisperustetta on kuitenkin jokaisen toiminnanharjoittajan kohdalla tulkittava erikseen, sillä poikkeamiselle ei ole asetettu selkeitä määräytymisperusteita.

Turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuudesta voidaan poiketa TNA-asetuksen 3 §:ssä säädetyissä tilanteissa. Keskeisimmät poikkeamistilanteet koskevat satunnaista kotimaan kuljetusta sekä tiekuljetusta koskevaa vapautusta, mutta poikkeamisen mahdollisuutta tulee tarkastella aina tapauskohtaisesti VAK-kuljetuksiin liittyvän toiminnan luonne huomioon ottaen.

 

Satunnaiset kotimaan kuljetukset

Toiminnanharjoittajan ei tarvitse nimetä turvallisuusneuvonantajaa, mikäli VAK-kuljetuksia suoritetaan kotimaassa satunnaisesti edellyttäen, että toiminnasta voi aiheutua vain vähäistä vaaraa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Arvioitaessa sitä, voidaanko turvallisuusneuvonantaja jättää tällä perusteella nimittämättä, on otettava huomioon sekä kuljetustoiminnan satunnaisuus että toiminnasta aiheutuvan vaaran vähäisyys. Vaikka kuljetusten satunnaisuuteen tai vaaran vähäisyyteen ei sääntelyn tasolla ole otettu kantaa, yhtenä lähtökohtana vaaran arvioinnissa voitaneen pitää toiminnanharjoittajan tekemään oman toiminnan riskinarviointia ja siinä havaittuja vaaratekijöitä, kuten kuljetettavien aineiden vaarallisuutta, aineisiin liittyviä riskejä sekä kuljetettavan aineen määrää ja valittua kuljetusreittiä.

 

Tiekuljetuksia koskeva vapautus

Turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuudesta voidaan poiketa myös VAK-lain 24 §:n mukaisten osittain tai kokonaan kuljetusmääräyksistä vapautettujen VAK-tiekuljetusten kohdalla, mikäli kuljetustoiminta täyttää vapautusten edellytyksenä olevat kuljetusturvallisuuteen liittyvät yksityiskohtaiset vaatimukset. Osittain tai kokonaan vapautetut kuljetukset ovat hyvin erityyppisiä, ja vapautukset voivat liittyä esimerkiksi kuljetustapahtuman luonteeseen tai aineiden erityismääräyksiin. Tämän lisäksi vapautuksia koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset ovat vaihtelevia ja voivat liittyä muun muassa kuljetettavan aineen laatuun, vaarallisuuteen tai määrään, pakkaus- ja kuljetustapaan tai merkintä- ja asiakirjavaatimuksiin. Yksiselitteistä linjausta siitä, millaisten kuljetustoimintojen kohdalla vapauttaminen voi tulla kyseeseen, ei voida tehdä, vaan poikkeaminen vaatii Traficomin tapauskohtaisen tulkinnan.

 

Toiminnanharjoittajan vastuu ja nimeämisvelvollisuus

Lähtökohtaisesti toiminnanharjoittajan tulee aina nimetä yksi tai useampi turvallisuusneuvonantaja varmistamaan vaaralliseksi luokiteltujen aineiden tiekuljetusten ja niihin liittyvän toiminnan turvallisuus. Velvollisuus selvittää, tarvitseeko toimintaa varten nimittää turvallisuusneuvonantaja, on toiminnanharjoittajalla itsellään. Ongelmalliseksi tilanteen toiminnanharjoittajan kannalta tekee kuitenkin se, että sääntely on tulkinnanvaraista. Tapauskohtaisen tulkinnallisen vastuun voidaankin katsoa olevan toimivaltaisella viranomaisella ja toiminnanharjoittajan on käännyttävä Traficomin puoleen poikkeamisedellytysten varmistamiseksi.

Vaikka VAK-lainsäädännön nojalla on mahdollistettu se, että turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuudesta voidaan poiketa, on vastuullisesti toimivan toiminnanharjoittajan keskeistä ymmärtää turvallisuusneuvonantajan rooli turvallisen toiminnan varmistamiseksi kaikissa tilanteissa. VAK-toimintatapoja on järkevää noudattaa myös silloin, kun lainsäädäntö ei sitä suoranaisesti velvoita. Toiminnanharjoittajan kannalta turvallisuusneuvonantajan nimittäminen onkin monesti helpompi, nopeampi ja varmempi tapa päästä harjoittamaan vastuullista vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvää toimintaa kuin ryhtyä selvittämään poikkeamistilanteen edellytysten täyttymistä.

Lisätietoja turvallisuusneuvonantajan tehtävistä sekä koulutuksesta löytyy Traficomin sivuilta sekä VAK-turvallisuusneuvonantajan oppaasta.

 

Kirjoittaja on Linnunmaa Lexin lakiasiantuntija FM, HTM-yo Elina Mikkonen, +358 44 706 7483, elina.mikkonen(at)linnunmaalex.fi