Työsuhde vai toimeksianto?

Sitran Megatrendit 2020 ja monet muut lähteet kertovat murroksesta työn teettämisen tavoissa. Uudet alustatalouteen perustuvat liiketoimintamallit valtaavat alaa eikä perinteinen työsuhteessa tehtävä työ ole enää aikoihin ollut se ainoa vaihtoehto. Mutta millä ehdoilla työtä voidaan teettää ilman työsuhdetta? 

Työn teettäjä ja tekijä voivat solmia suoritettavaa työtä koskien työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen. Näistä työsopimus on se perinteisempi ja tutumpi malli. Alustatalouden nousun myötä julkinen keskustelu jälkimmäisestä eli toimeksiantoon perustuvasta työn tekemisestä on kasvanut.  

Työn teettäjä ja tekijä voivat solmia suoritettavaa työtä koskien työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen. Näistä työsopimus on se perinteisempi ja tutumpi malli. Alustatalouden nousun myötä julkinen keskustelu jälkimmäisestä eli toimeksiantoon perustuvasta työn tekemisestä on kasvanut.  

Yhtäältä on korostettu digialustojen tarjoamia mahdollisuuksia bisneksen kasvulle ja ylistetty yrittäjätaustaisten työn suorittajien uudenlaisia vapauksia (linkki: Business Finland). Toisaalta on katsottu alustatalouden kannattavuuden perustuvan työnantajavastuiden ja -maksujen väistelyyn (linkki: Kalevi Sorsa -säätiö / Maija Mattila). Oli alustataloudesta ja sen tulevaisuudesta mitä mieltä vain, oikeudellisia ongelmia voi syntyä silloin, jos työstä tehty sopimus ja siinä noudatettavat käytännöt eivät vastaa tosiasiallista toimintaa eivätkä noudata lakia.

Mihin raja sitten vedetään? Koostimme tähän artikkeliin perustiedot siitä, milloin työtä tarjoavan yrityksen ja sen vastaanottavan henkilön suhde määritellään työsuhteeksi ja milloin se voi olla toimeksiantosuhde. Katsotaan ensin, mistä alustataloudessa oikeastaan on kysymys.

Mitä on alustatalous?                                                                                                                

Alustataloudella tarkoitetaan sellaista verkottunutta liiketoimintamallia, joka perustuu digitaalisesta sovelluksesta tilattaville palveluille. Tällainen avointen ohjelmistorajapintojen eli APIen ympärille kehittyvä liiketoiminta yhdistää usein monia eri yrityksiä. Paitsi, että alustalous merkitsee uudenlaista liiketoimintaa, se muovaa myös työn teettämisen tapoja. 

Vastikään julkaistu Sitran Megatrendit 2020 -raportti nosti alustatalouden ja työn rakennemuutoksen keskiöön talousjärjestelmän suunnanetsinnässä. Raportin mukaan:

Työn rakenteet muuttuvat. Alustatalous ja uudet organisaatiomallit haastavat perinteistä työnantajan ja työntekijän suhdetta. Työtä voidaan organisoida ja sen hyötyjä voidaan jakaa monin tavoin. Perinteinen jaottelu työttömiin, palkansaajiin ja yrittäjiin ei välttämättä tulevaisuudessa päde, jos eläkeläisfreelancereiden, projektinomadien ja erilaisissa välitiloissa olevien määrä kasvaa.”

Työn suorittajan kannalta alustatalous tarkoittaa usein toimeksiannon perusteella – eli ei työsuhteessa – tehtävää työtä. Tyypillinen esimerkki alustataloudesta ovat digisovelluksen kautta tilattavat taksi- ja ruokalähettipalvelut. Käytännössä alustatalous muodostaa vielä pienen osuuden työstä, mutta sen ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa. Työtä kuitenkin teetetään yhden henkilön työsuoritukseen perustuvina toimeksiantona myös muilla aloilla. Vaihteleviin freelancer-sopimuksiin pohjautuvaa työtä on teetetty jo vuosia esimerkiksi media-alalla ja tapahtumatuotannossa. Yhä useammilla aloilla yritykset ulkoistavat ydinliiketoimintaansa kuulumattomia tehtäviä, joita on aiemmin tehty työsuhteessa. Kehityssuunta on työnteon ja yrittämisen tapojen monipuolistuminen.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.)

Milloin työsuhde?

Suomessa työsuhteen tunnusmerkeistä säädetään pakottavalla tavalla työsopimuslaissa (55/2001). Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaan työsuhteena pidetään sopimusta, jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työn suorittamisesta koituva välitön hyöty tulee työnantajan hyväksi. Työntekijä on velvollinen suorittamaan sovitut työtehtävät itse, eikä hän voi teettää niitä toisella henkilöllä tai toimijalla.  Työn voi suorittaa työnantajan tiloissa tai esimerkiksi työntekijän kotona tai muussa paikassa.

Työsuhteen tunnusmerkit:

  • Työnantaja käyttää työntekijään työnjohtovaltaa.
  • Työnantaja valvoo työsuoritusta, eikä pelkkää lopputulosta.
  • Työnantaja seuraa työhön käytettyä aikaa.
  • Työnantaja vastaa työn lopputuloksesta.
  • Työntekijä ei lähtökohtaisesti saa harjoittaa kilpailevaa toimintaa.

Usein työsuhteen tunnusmerkkeihin luetaan kuuluvaksi myös se, että työnantaja järjestää työntekijälle tarvittavat välineet. Työsopimuslain 1 §:n 3 momentin mukaan työsuhteisena voidaan kuitenkin pitää myös työtä, jonka työntekijä suorittaa omilla työvälineillään. Toisaalta toimeksiantosuhteessa työtä voidaan tehdä työn tarjoajan välineillä. Näin ollen työvälineitä koskeva tunnusmerkki ei ole rajaava. 

Työsopimus voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Työnantaja ja -tekijä eivät voi keskenään tai yksipuolisesti sopia, että kysymys ei olisi työsuhteesta, jos työsuhteen tunnusmerkistö täyttyy. Oli sopimusta tai ei, työsopimuslakia sovelletaan työnantajan ja työntekijän välisessä oikeussuhteessa silloin, kun olosuhteista voidaan päätellä, että työtä tehdään tai on tarkoitus tehdä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Jos tilanne on epäselvä tai kiistanalainen, työsuhteen arviointiin käytetään kokonaisharkintaa. Siinä otetaan huomioon sopijapuolten tarkoitus, mahdollisen sopimuksen nimike ja sisältö sekä työnteon tosiasialliset olosuhteet.

Vuokratyösopimusten kohdalla muun muassa työnjohto-oikeutta koskien on poikkeuksia, joita ei ole tässä artikkelissa tarkasteltu erikseen.  

Milloin toimeksianto?

Jos työsuhteen tunnusmerkistö ei täyty, on kysymys toimeksiannosta eli yritystoiminnasta tai yritystoimintaan rinnastettavasta toiminnasta. Toimeksiantoon perustuvaa työtä voidaan tehdä esimerkiksi freelancer-sopimuksella, kevytyrittäjyytenä tai toiminimen, henkilöyhtiön, osakeyhtiön tai osuuskunnan kautta. Toimeksisaaja työskentelee omaan lukuunsa ja työstä koituva välitön hyöty tulee hänen itsensä tai taustalla olevan yrityksen hyväksi. Toimeksisaaja ei ole välttämättä henkilökohtaisesti velvollinen tekemään sovittua työtä, vaan sen voi tehdä esimerkiksi toimeksisaajan työntekijä tai alihankkija.

Toimeksiantosuhteen tunnusmerkit:

  • Työn tarjoaja ei käytä työn suorittajaan työnjohtovaltaa.
  • Työn tarjoaja ei valvo työsuoritusta, vaan hyväksyy tai hylkää lopputuloksen.
  • Työn tarjoaja ei valvo työhön käytettyä aikaa.
  • Työn suorittaja vastaa työn lopputuloksesta.
  • Työn suorittajalla on lähtökohtainen oikeus ottaa vastaan toimeksiantoja myös muilta tahoilta.

Jos työn suorittajan taustalla on yritys tai muu yhteisö, työstä maksettava palkkio perustuu sovittuun laskutukseen. Jos työn suorittaja toimii toimeksiantosuhteessa itsenäisesti, ilman taustalla olevaa yritystä, maksaa työn tarjoaja hänelle palkan sijasta työkorvausta ennakkoperintälain 2 luvun 25 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Työn suorittaja tai sen taustalla oleva yritys maksaa työhön liittyvät eläkemaksut ja muut sosiaalikulut. Toimeksiantajalla ei ole perinteiseen työsuhteeseen kuuluvia työsuojeluvelvollisuuksia eikä esimerkiksi velvollisuutta järjestää työn suorittajalle työterveyshuoltoa tai antaa palkallista lomaa.

Työn tarjoaja ja suorittaja eivät kuitenkaan voi keskenään tai yksipuolisesti sopia, että kyse olisi toimeksiantosuhteesta silloin, kun suhde muutoin täyttää työsuhteen tunnusmerkit. Niinpä esimerkiksi freelancer-, franchising-, alihankinta-, konsultti- tai muu sopimus voi olla työsopimuslain tarkoittama työsopimus, jos tarjotun ja tehdyn työn katsotaan täyttävän laissa määritellyt työsuhteen edellytykset.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.)

Mihin raja vedetään?

Rajanveto työsuhteen ja toimeksiantosuhteen välillä on merkittävä työn tarjoajan ja tekijän oikeuksien ja velvollisuuksien, työstä sovitun vastikkeen maksun, vakuutusten ja verotuksen kannalta. Jos on epäselvää, onko kysymys työsuhteesta vai toimeksiantosuhteesta, käytetään kokonaisharkintaa.

Harkintaa ohjaavat työsopimuslain ja ennakkoperintälain ohella lakien esityöt, Verohallinnon ohjeet sekä tuomioistuinratkaisut. Verohallinnon vuoden 2019 alussa päivittämä ohje palkasta ja työkorvauksesta verotuksessa sisältää yllä mainittujen tunnusmerkkien monia muita muodollisia ja tosiasiallisia tunnusmerkkejä tapauskohtaiseen arviointiin (linkki: vero.fi).

Ero työsuhteen ja toimeksiantosuhteen välillä on usein hyvin pieni. Viimeisimmän tuomioistuinkäytännön (esim. KHO 2016:35) näkökulmasta satunnaisista toimeksiannoista maksettavia suorituksia voidaan yhä useammin pitää palkan sijaan työkorvauksena. Samaan aikaan työnjohto- ja valvontaoikeuden merkitys on oikeussuhteen muodon arvioinnissa aiempaa vähäisempi, kun kyseisten oikeuksien käyttö ja laajuus voi työ- ja toimeksiantosuhteessa olla hyvin samankaltainen. Jos kuitenkin työn suorittaja työskentelee vastaavissa olosuhteissa kuin työn tarjoajan muut, työsuhteiset työntekijät, myös hän on työsuhteessa mahdollisesta muodollisesta toimeksiantosopimuksesta huolimatta.

Palkkaa vai työkorvausta?

Ennakkoperintälain 13 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa, onko korvaus saatu työsuhteessa vai toimeksiantosuhteessa, ei huomioida sellaisia työn teettäjän ja työn suorittajan välisen sopimussuhteen ulkopuolisia seikkoja, joita työn teettäjä ei voi havaita. Lisäksi verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 26 §:n 2 momentissa säädetään luottamuksensuojasta. Sen mukaan, jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä sekä viranomaisen ohjeiden mukaisesti, on asia yleensä ratkaistava verovelvollisen eduksi.

Yksittäistapauksissa suorituksen maksaja tai saaja voi hakea Verohallinnolta ennakkoperintälain 45 §:ssä tarkoitetun sitovan ennakkoratkaisun siitä, onko suoritus palkkaa vai työkorvausta. Sitä, onko suorituksen maksaja käsitellyt suoritusta oikein ennakkoperinnässä, valvotaan myös verotarkastuksissa kokonaisvarioinnin perusteella. Jos esimerkiksi työkorvaus katsotaan jälkikäteen palkkatuloksi, verotusta korjataan (esim. KHO 2016:154).

Naamioitu työsuhde estää työsuojelun toteutumisen

Merkittävien taloudellisten ja verotuksellisten seikkojen ohella rajanvetoon liittyy työsuojelun vastuukysymyksiä. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työsuhdetta koskevan suosituksen (Employment Relationship Recommendation, 2006. No. 198) mukaan kansallisen toimintapolitiikan tulisi tarjota työnantajille ja työntekijöille opastusta työsuhteen olemassaolon määrittelemisestä ja siitä, miten työsuhteessa ja toimeksiantosuhteessa työskentelevien asemat eroavat toisistaan.

ILO vaatii jäsenvaltioiltaan toimenpiteitä. joiden avulla estettäisiin työsuhteiden naamioiminen muiksi sopimuksiksi. Naamioitu työsuhde on suosituksen mukaan kyseessä silloin, kun työnantaja kohtelee henkilöä muuna kuin työntekijänä ja epää häneltä sen suojelun, johon hän lain mukaan on oikeutettu.

Suositus ei aiheuttanut Suomessa lainsäädäntötoimenpiteitä, mutta se saatettiin eduskunnan tietoon ja huomioonotettavaksi tulevassa lainsäädäntötyössä.

Toimitko henkilöstöhallinnossa, rekrytoinnissa, yrittäjänä tai palkanlaskijana? Tutustu talous- ja henkilöstöhallinnon lakiseurantapalveluumme. Saat yhdellä kuukausimaksulla tietoosi aina ajantasaisen sääntelyn ja lakiasiantuntijoidemme jatkuvan tuen säännösten tulkinnassa.

 

Lisätietoja

Verohallinnon ohje: Palkka ja työkorvaus verotuksessa, annettu 4.1.2019

Verohallinnon ohje: Verotuksen muutokset, kun suoritus katsotaan jälkikäteen palkaksi, annettu 27.11.2017

Sitra: Megatrendit 2020

ILO: Employment Relationship Recommendation, 2006 (No. 198)

Hallituksen esitys Eduskunnalle 95. Kansainvälisen työkonferenssin hyväksymän työsuhdetta koskevan suosituksen johdosta

Tarja Anunti

Tarja Anunti

Lakiasiantuntija
HTK (oikeustieteet)

+358 40 809 8664
tarja.anunti(at)linnunmaalex.fi

Vieritä ylös