Lakiuutiset

Valmisteilla sääntelyä eri aloille – vuoden 2018 aikana tarkennuksia konkurssilakiin, YT-menettelyyn, päästökauppalakiin ja muovituotteiden käyttöön

Loppuvuoden aikana on odotettavissa uutta sääntelyä niin kansalliseen kuin yhteisötasonkin sääntelyyn. Työn alla on sääntelykokonaisuuksia, jotka tulevat koskettamaan niin toiminnanharjoittajia kuin kuluttajiakin.


Konkurssilakiin ehdotetaan ympäristövastuita selkeyttäviä muutoksia

Oikeusministeriön asettama työryhmä ehdottaa konkurssilain uudistamista. Ehdotettujen uudistusten tavoitteina on yksinkertaistaa, nopeuttaa ja digitalisoida konkurssimenettelyä. Lisäksi tarkoituksena on selkiyttää sitä, milloin ympäristölainsäädäntöä sovelletaan konkurssitilanteissa.

Konkurssipesien ympäristövastuita ehdotetaan selvennettäväksi niin, että laista kävisi ilmi, miltä osin vastuu kohdentuisi konkurssipesän aiheuttamissa ympäristövahingoissa ja -rikoksissa konkurssipesään.  Työryhmän mukaan konkurssipesän olisi ryhdyttävä välttämättömiin toimenpiteisiin ympäristön pilaantumisen tai merkittävän haitallisen muuttumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi, jos terveydelle tai ympäristölle aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa vaaraa tai haittaa. Ehdotuksen mukaan konkurssipesä vastaisi vaarallisen jätteen jätehuollosta sekä vaarallisista kemikaaleista. Konkurssipesällä ei myöskään olisi vastuuta toimia muissa kuin konkurssilaissa säädetyissä tilanteissa.

Työryhmän mietinnön yhtenä tavoitteena oli selkiyttää epäselvää oikeustilaa sen suhteen, miltä osin konkurssipesällä on toimimisvelvollisuus ja kustannusvastuu julkisoikeudellisista ympäristövelvoitteista. Mahdollisten konkurssilain uudistusten tavoitteena olisi vähentää epäselvästä oikeustilasta johtuvia riitaisuuksia sekä estää ympäristön kannalta vakavien riskien tai jo syntyneiden tilanteiden paheneminen osoittamalla vastuu tietyissä tilanteissa konkurssipesälle. Mietinnössä on myös punnittu mahdollisuutta rajata konkurssipesän vastuuta siinä määrin, että voidaan välttyä tarpeettomilta konkurssien raukeamisilta. Työryhmän mukaan konkurssien jatkuminen täysimittaisena on lähtökohtaisesti raukeamista toivottavampi vaihtoehto niin ympäristöriskien kuin velkojien yhdenvertaisuudenkin kannalta.

Työryhmä ehdottaisi epäselvän oikeustilan selkeyttämistä ottamalla konkurssilain uuteen 16 a lukuun säännökset julkisoikeudellisten ympäristövastuiden asemasta konkurssissa. Ehdotuksen mukaan säännöksistä ilmenisi, miltä osin konkurssipesällä olisi velvollisuus huolehtia ympäristövastuista omalla kustannuksellaan eli niin sanotulla massavelkavastuulla. Ehdotetuista säännöksistä olisi myös ilmettävä miltä osin toimimisvelvollisuutta ja kustannusvastuuta ei olisi. Jälkimmäisessä tapauksessa viranomaisen tai muun tahon mahdollisesti toteuttamat ympäristönsuojelulliset toimet jäisivät tavallisen konkurssisaatavan asemaan. Työryhmä ehdottaakin mietinnössään, että kun julkisoikeudellisen ympäristövastuun oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssin alkamista, tulisi konkurssipesällä olla toimimisvelvollisuus ja massavelkavastuu seuraavilta osin:

• Välttämättömät toimenpiteet ympäristön pilaantumisen tai merkittävän haitallisen muuttumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi, jos mainitusta pilaantumisesta tai muuttumisesta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa vaaraa tai vakavaa haittaa terveydelle tai ympäristölle.

• Konkurssipesällä on jätelain mukainen jätteen haltijan vastuu vaarallisen jätteen osalta; sen sijaan muiden kuin vaarallisten jätteiden osalta vastuu on vain, jos niistä aiheutuu tai uhkaa aiheutua edellä kuvattu vakavan vaaran tai vakavan haitan tilanne.

• Kemikaaliturvallisuuslain mukainen vastuu konkurssipesän hallussa olevista vaarallisista kemikaaleista ja räjähteistä.

• Säteilylain mukainen vastuu siltä osin kuin konkurssipesän hallussa on sellaista radioaktiivista ainetta tai radioaktiivista jätettä, jonka hallussapitoon tarvitaan turvallisuuslupa.

Yhteisenä tekijänä vastuun synnyttäville perusteille olisi vaaraelementti. Vaaraelementillä viitataan ensinnäkin vaaralliseksi luokiteltuihin jätteisiin, kemikaaleihin ja muihin aineisiin. Toiseksi vaaraelementillä viitataan niin sanottuun abstraktiin vaaraan tapauksissa, joissa esimerkiksi ympäristön pilaantumisesta tai muuttumisesta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa vaaraa tai vakavaa haittaa terveydelle tai ympäristölle. Konkurssipesällä on siis esimerkiksi massavelkavastuu sellaisten toimenpiteiden aiheuttamista kuluista, jotka on suoritettu ympäristön pilaantumisen tai merkittävän haitallisen muuttumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi silloin, kun mainitusta pilaantumisesta tai muuttumisesta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa vaaraa tai vakavaa haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tällaisissa toimenpiteissä ei siis ole kyse vielä syntyneen haitan korjaamisesta, vaan potentiaalisen vaaran torjunnasta. Ehdotettu sääntely olisi tarkoitettu tyhjentäväksi, mikä tarkoittaisi sitä, että konkurssipesää ei voitaisi mainittujen tilanteiden lisäksi velvoittaa ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin esimerkiksi ympäristölainsäädännön nojalla. Esimerkiksi nykyisen voimassa olevan ympäristönsuojelulain 133 §:n mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan pilaantuneen alueen siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Jos viranomainen on joutunut huolehtimaan edellä tarkoitetuista vastuista konkurssipesän puolesta, vastaisi konkurssipesä kustannuksista siltä osin kuin toimet on toteutettu konkurssin alkamisen jälkeen. Rajaus konkurssin alkamisen jälkeen toteutettuihin toimiin johtuu siitä, että ehdotuksessa esitetty ratkaisu, jonka mukaan massavelkainen vastuu voisi syntyä oikeusperusteen ajoittuessa konkurssia edeltävääkin aikaan, poikkeaa periaatteellisesti konkurssioikeudellisista lähtökohdista. Työryhmän mukaan rajauksen puuttuminen etäännyttäisi ratkaisumallia liiallisesti velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta.

Työryhmä luovutti työnsä ensimmäistä vaihetta koskevan mietintönsä kesäkuussa 2016, minkä jälkeen ensimmäistä vaihetta koskeva hallituksen esitys on annettu ja lait vahvistettu (HE 12/2017 vp ja lait 364-370/2017). Työn toisessa vaiheessa työryhmän määräaikaa pidennettiin ja mietintö valmistui 4.4.2018. Hallituksen on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle konkurssilain muutoksista syysistuntokaudella 2018.


YT-lain uudistamisen valmistelu on alkanut

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän selvittämään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain toimivuutta. Työryhmä laatii ehdotuksen yhteistoimintalain muutostarpeista tämän vuoden marraskuuhun mennessä.

Työryhmä selvittää yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) toimivuutta kehittyvän työ- ja yritysmaailman suhteen. Työryhmän tarkoituksena on selvittää, millaisia vaikutuksia voimassa olevalla yhteistoimintalailla on ollut yritysten uusien työntekijöiden rekrytointiin ja että voidaanko työllistämistä mahdollisesti edistää lainsäädäntöä kehittämällä. Työryhmän tarkastelun keskiössä ovat erityisesti nykyisen yhteistoimintalain soveltamisalan tarkoituksenmukaisuus. Polttavana aiheena on ollut kysymys siitä, tulisiko työsuhteen päättämiseen liittyvät neuvottelut säilyttää yhteistoimintalaissa vai siirtää mahdollisesti osaksi muuta lainsäädäntöä. Työryhmän tarkoituksena on myös ottaa kantaa siihen, minkälaisia asioita yhteistoimintamenettelyn piiriin tulisi jatkossa sisällyttää ja minkälaisia menettelytapoja pitäisi noudattaa lain soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa.

Työryhmään asetetut Katarina Murto ja Rauno Vanhanen ovat työhistoriassaan työskennelleet yhteistoimintalain parissa. Murto on ollut toimihenkilöjärjestö STTK:N johtaja, jonka vastuulle on kuulunut muun muassa edunvalvonta sekä työmarkkinapolitiikka. Hänellä on aikaisempaa työtaustaa myös SAK:ssa. Koulutukseltaan hän on varatuomari ja tanssitaiteen maisteri.  Rauno Vanhanen jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle Suomen Yrittäjien päällikön tehtävistä. Koulutukseltaan Vanhanen on oikeustieteen kandidaatti.


Päästökauppalaki

Eduskunta on hyväksynyt pienin muutoksin sille annetun hallituksen esityksen laiksi päästökauppalain muuttamisesta (HE 51/2018 vp). Muutosehdotusten perustana ovat päästökauppadirektiiviin aiemmin tehdyt muutokset, joissa on säädetty Euroopan komissiolle toimitettavista lisätiedoista. Keskeisimmät muutokset uuden päästökauppalain sääntelyssä liittyvät toiminnanharjoittajan tietojen toimittamiseen, sekä päästöoikeuksien ilmaisjaon todentajilta vaadittavaan akkreditointiin.

Toiminnanharjoittajan tulee päästökauppalain uuden 35 a §:n mukaan toimittaa työ- ja elinkeinoministeriölle todennetut tiedot tuotantotoiminnasta, lämmön ja kaasujen siirroista, sähköntuotannosta ja päästöistä kunkin laitoksen osan tarkkuudella. Tiedot tulee toimittaa edeltäneiltä viideltä kalenterivuodelta komission laatimalla lomakkeella samaisessa pykälässä erikseen määritellyissä määräajoissa. Määräajat umpeutuvat toiminnanharjoittajasta riippuen vuoden 2019 aikana, sillä työ- ja elinkeinoministeriön tulee toimittaa kyseiset tiedot Euroopan komissiolle 30.9.3019 mennessä.

Toiminnanharjoittajalla on velvollisuus toimittaa edellä tarkoitetut tiedot sekä täydentää ne työ- ja elinkeinoministeriön määräämässä ajassa saadakseen päästöoikeuksia päästökauppadirektiivin ja sen nojalla annettavan ilmaisjakosäädöksen mukaisesti maksutta kullakin viiden vuoden ajanjaksolla vuodesta 2021 alkaen.

Jotta edellä tarkoitetut tiedot voidaan työ- ja elinkeinoministeriön toimesta kerätä ja toimittaa komissiolle päästökauppadirektiivin mukaisesti, on päästökauppalaissa annettu työ- ja elinkeinoministeriölle valtuus antaa asetuksella tarkempia säännöksiä tietojen toimittamisesta, todentamisesta sekä tarkkailusta.

Päästökauppalain toinen keskeinen uudistus liittyy päästökaupan päästöoikeuksien ilmaisjaon todentajilta vaadittavaan akkreditointiin. Euroopan komissio valmistelee muutosta ilmaisjakosääntöihin ja se on alustavasti ilmoittanut, että päästökauppadirektiivin 11 artiklan 1 kohtaan lisätyn alakohdan mukaisten tietojen tulee olla akkreditoidun todentajan todentamia. Vuodesta 2019 alkaen hyväksynnän edellytyksenä on se, että todentaja on nykyisen päästökauppalain 61 §:n mukaisten kriteerien lisäksi myös akkreditoitu Euroopan komission todentamisasetuksen mukaisesti (Komission asetus (EU) 600/2012).

Akkreditoinnilla tarkoitetaan pätevyyden toteamista menettelyssä, joka perustuu kansainvälisiin kriteereihin eli päästöoikeuksien ilmaisjaon todentajien kohdalla komission todentamisasetukseen.


Komission haluaa rajoittaa kertakäyttömuovien käyttöä

Euroopan komissio antoi 28.5.2018 lakiesityksen, jolla rajoitettaisiin kertakäyttömuovien kulutusta ja laajennettaisiin muovituotteiden valmistajien ja maahantuojien vastuuta muovijätteestä. Direktiiviehdotus kattaa Euroopan rannikoita yleisimmin roskaavat kertakäyttötuotteet, kuten erilaiset take away –ruokien pakkaukset, juomamukit, kertakäyttöiset ruokailuvälineet ja -astiat, erilaiset muovia sisältävät vanutuotteet, muovitikut ja pillit, filtterisavukkeet sekä muovikassit ja -pullot.

Komissio on ehdottanut jäsenvaltioille tuoteryhmittäin erilaisia toimia kertakäyttöisten muovituotteiden kulutuksen suitsimiseksi. Komissio ehdottaa muun muassa kulutuksen rajoittamista, tuotekieltoja, tuotteiden ominaisuuksiin liittyvien vaatimusten tarkennuksia sekä laajennettua tuottajavastuuta. Sellaisissa tapauksissa, joissa käytettävissä on kohtuuhintaisia vaihtoehtoja kertakäyttöisten muovituotteiden tilalle, näiden saattaminen kuluttajille kielletään. Jos selkeitä korvaavia tuotteita ei muovituotteille ole, tuotteiden käyttöä pyritään rajoittamaan kulutuksen vähentämistä koskevilla kansallisilla tavoitteilla, suunnittelua ja merkintöjä koskevilla vaatimuksilla sekä tuottajille asetettavilla jätehuolto- ja puhdistusvelvollisuuksilla.

Komission mukaan yritykset tulevat saamaan kilpailuetua kertakäyttöisten kulutushyödykkeiden rajoittamisesta, kun kaikkialla EU:n markkinoilla noudatetaan samoja sääntöjä. Komission mukaan EU:n alueelle sijoittautuneilla yrityksillä on mahdollisuus saada mittakaavaetuja ja toimia aiempaa kilpailukykyisemmin kestävien tuotteiden voimakkaasti kasvavilla markkinoilla.


« Takaisin